Säkylän Partio ry

Tule mukaan partioon!

Lapin vaelluksen reissupäiväkirja

Perjantai 7.7.

Innokas 17 hengen vaellusporukka kokoontui iltakahdeksalta kirkkoaukiolle, rinkat bussiin ja pakollisen yhteiskuvan jälkeen alkoi matka kohti Kiilopäätä. Kymmenen nurkilla pysähdyttiin iltapalalle Jalasjärven Nesteelle, jonka jälkeen itse kukin yritti löytää vähiten epämiellyttävää asentoa nukkuakseen.

Lauantai 8.7.

Pietarsaaressa hyppäsi toinen bussikuski pois päivänsä tultua täyteen. Kyytiläiset venyttelivät puutuneita jäseniään ja käänsivät kylkeä. Horros katkesi kolmen nurkilla ABC Tupoksella, pieni pissatauko ja matka jatkui taas. Aamupalaa syötiin Napapiirillä seitsemän maissa, on se hyvä ettei arkirytmi katoa lomallakaan! :D Eipä tarvinnut pitkään ajella eteenpäin, kun ensimmäinen pikkuporotokka seisoskeli keskellä tietä. 200 kilsaa jäljellä ja takapenkin tuholaisetkin alkavat hyytyä..

Kymmentä vaille 11 saavutimme kohteen – Kiilopään retkeilykeskuksen. Rakkojen tyhjennykset ja täytöt, vähän ruokaa napaan ja täysi hyttysvarustus päälle. Rinkat painoi enemmän ja vähemmän, useimmilla enemmän, matka taittui kuitenkin reippaasti. Niilanpäälle matkaa tuli 3,9 km, aikaa meni puolisentoista tuntia. Teltat pystyyn ja päivätorkuille! :) Iltapäivä ja ilta kuluivat nuotiolla istuskellessa, lähimaastoon retkiä tehdessä, maisemista nauttiessa, ei ollut kiire mihinkään.. Niilanpään taisi huiputtaa aika moni seurueesta, innokkaimmat lapset käveli takaisin Kiilopäälle saakka. Pari lumiukkoa tuli tehtyä ja Timo taisi käydä lammessa uimassakin, hrrrr.. hyttysiä oli päiväsaikaan siedettävästi, mutta iltapalalla olivat selvästi ihmisverta vailla.. sää suosi meitä, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta, leppoisa tuulenvire kävi, aika tuntui pysähtyvän, täydellistä! <3

Sunnuntai 9.7.

Aamukahdeksalta aurinko herätti hiljalleen telttakunnat ylös ja aamupalan tekoon. Puurot napaan ja tavarat rauhaksiin kasaan. Puoli yhdeltätoista retkikunta lähti Niilanpäältä kohti Rautulampea, edessä oli 7,5 kilometrin taival. Onneksi matkalla kävi tuulenvire, joka viilensi matkantekoa. Neljä ja puoli tuntia käveltiin, syötiin, luomouduttiin, juomataukoiltiin, ihasteltiin, kiivettiin ja laskeuduttiin pitkin tunturin rinteitä ennen kuin saavuttiin seuraavan yön leiripaikalle. Nyt oli hyttysiä!! Pari hurjinta molskahti uimaan lampeen, kalamiehet ja -pojat hajaantuivat ympäri lampea koittamaan onneaan. Pari taimenta tuli saaliiksi! Päiväunet jäi tällä kertaa kovin lyhyiksi, teltassa oli kovin hikinen lämpötila. Rautulammella sai kyllä olla somen ulottumattomissa, kuuluvuuksia ei ollut yhtään.

Maanantai 10.7.

Aamupalan jälkeen väki hajaantui päiväretkilleen, osa lähti lunta ihmettelemään, osa Kutturapäille, osa vaan vetreyttämään jäseniään. Aurinko paistoi kuumasti ja hyttysiä oli puurajalle asti tsiljoonittain. Iltapäivällä alkoi kerääntyä uhkaavan näköisiä pilviä tunturien päälle ja aika vauhdilla ne teltat ja räjähtäneet rinkat saatiin kasaan. Oli aika huikea kokemus, kun tuuli yltyi puhaltamaan voimalla ja sade piiskasi. Tulipahan testattua, että Rautulammen päivätupaan mahtuu nippanappa 17 partiolaista rinkkoineen. Paisteltiin enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä lettuja aikamme kuluksi, pari litimärkää seuruetta saapui myös säänsuojaan. Puoli yhdeksältä sade taukosi ja päästiin jopa puoli tuntia ennen suunniteltua aikaa lähtemään yötaipaleelle. Hyttysiä oli taas aivan järjettömästi, tuuli oli tyyntynyt. Jännityksellä odotimme montako kilometriä edessä oli, kyltissä luki 8 kilometriä, tuvan seinän kartassa 7,4 km ja omat kartat näytti vielä lisää vaihtoehtoja. Matkanteko oli melko märkää, pieniä puroja oli jatkuvasti ylitettävänä. Kilometri ennen Luulampea tuli vastaan vähän isompi puro, joka vaati yhteistyötä että saatiin väki suhteellisen (vain 5 kenkäparia sai Lapin kasteen) kuivana toiselle puolelle. Vähän ennen puolta yötä saavuttiin melko uupuneina Luulammelle 6,8 kilometrin taivalluksen jälkeen. Täydellisesti ajoitettuna oli jälleen teltat pystyssä juuri ennen sateen alkamista. Kuivaa vaatetta päälle, vaakatasoon ja rauhoittavaa sateen ropinaa kuuntelemaan, hyvää yötä! Keskiyön aurinkoa ei päästy näkemään, mutta aika monta itsensä ylittämistä koettiin.

Tiistai 11.7.

Lepopäivä! Käytiin ihmettelemässä kiehuvaa hiekkaa (=huikean hieno lähde) ja lähikurua, muuten päivä kului leväten ja syöden, syöden ja leväten. Teltassa oli kerrankin mahdollista torkahtaa ennen lämpöhalvausta. Todettiin yrityksen ja erehdyksen kautta, että lettujen paistoa ei kannata edes yrittää muulla kuin trangian teflonpannulla.. illalla istahdettiin hetkeksi yhteiselle iltanuotiolle, jokainen sai kertoa jonkun erityisen hetken tästä vaelluksesta. Valinnan vaikeus taisi tulla lähinnä siitä, että minkä hetken sitä valitsisi niiden useiden joukosta.

Keskiviikko 12.7.

Aamulla oli aikainen herätys, teltat saatiin kasaan juuri ennen ensimmäistä sateen ropinaa. Matkaan päästiin kuitenkin kuivina ja hyvin maltillisen 4 kilometrin päivämatkan jälkeen saavuttiin viimeiselle telttayöpaikalle Rumakuruun. Lounaan valmistumista odotimme jännityksellä synkkien pilvien lähestyessä kovaa vauhtia, pieni sadekuuro siivitti ruokalepoa. Taivaan vähän seljettyä lähdimme kiipeämään Rumakurun reunaa ylös, teinitkin saatiin houkuteltua mukaan toimivan nettiyhteyden varjolla. Hyttysiä ei ollut nimeksikään tällä kämpällä! Loppupäivä kului tuvan terassilla istuskellessa, tänään taisi tulla puhuttua välillä jopa ihan asiaakin. Teinit pelasivat sisällä korttia ja puhuivat siansaksaa. Ilma muuttui sumuiseksi, ei oikein tiennyt satoiko vettä vai oliko muuten vaan ilman kosteuspitoisuus 100%. Vähän haikeaa ajatella, että edessä on viimeinen telttayö, mutta toisaalta huominen sauna, suihku ja puhtaat lakanat alkavat kuulostaa melko houkuttelevilta!

Torstai 13.7.

Sade ropisi teltan kattoon koko yön, taukosi hetkeksi ja alkoi taas uudelleen. Aamupalat pöytään ja muutama kipuaminen Vävypään rinteille selvittämään kadonneen paketin salaisuutta ja mahdollisuutta aikaisempaan sisäänkirjautumiseen. Väkeen tuli heti liikettä, kun selvisi että majapaikka on heti valmiina meitä varten! Aurinkokin alkoi pilkahdella pilvien välistä ja tälläkään kävelypätkällä ei saatu vettä niskaan. 5,6 kilometriä haaveiltiin pizzasta, saunasta ja puhtaista vaatteista. Yhden pintaan saavuttiin Kuukkelin Porakkaan, haettiin evästä kaupasta ja majoittauduttiin. Oi että miten hyvältä tuntui peseytyä kunnolla lämpimällä vedellä! Kun ihmismäinen olotila oli jälleen saavutettu, oli aika suunnata pizzalle, nuudeli- ja pussimuonakiintiöt oli itse kullakin täynnä. Illalla sänky kutsui melko aikaisin.

Perjantai 15.7.

Osa porukasta suunnisti aamupalalle Pirttiin, osa söi kämpillä jääkaapin antimia. Kymmeneltä lapset valloittivat Angry Birds Activity Parkin, osa aikuisista suunnisti katsomaan kauniita sumumaisemia Kaunispään huipulle. Munkkikahvit olivat maineensa veroisia! Lounaan jälkeen lähdimme juuri remontin jälkeen avautuvaan kylpylään, taisin olla naisten saunan ensimmäinen löylynheittäjä! Vähän oli remonttimiehillä vielä hommat kesken, miesten vessoista puuttui lukot, naisten pukuhuoneesta hanat lavuaarien päältä, vähän listoja, laatoitusta ja pistorasioita sieltä sun täältä.. saunassakaan ei varpaat palelleet enää kolmannella kerralla! Illalla kokoonnuimme Ravintola Pirttiin viimeiselle yhteiselle aterialle. Nyt oli kyllä sekä palvelu että ruoat kohdillaan, mielettömän herkullista! Aikuisväki istui vielä tovin kämpillä naurusta kippurassa ennenkuin oli aika kallistaa pää tyynyyn.

Lauantai 15.7.

Aikainen aamuherätys, aamupalaa ja huoneiden siivousta ohjelmassa. Bussi saapui puoli kahdeksalta pihaan ja varttia vaille 9 pääsimme aloittamaan kotimatkan.

Ensimmäinen pysähdys Joulupukin pajakylässä, toinen Kemissä, kolmas Kalajoella ja neljäs Seinäjoella, josta napattiin toinen bussikuski kyytiin. Matka kului torkkuen, somettaen, kutoen, pelaten, höpöttäen, mitä näitä nyt on.. Kirkkoaukiolla oltiin puoli yhdeltätoista illalla, kotijoukot odottivat meitä siellä jo malttamattattomina! Allekirjoittaneen lapsilla tuntui olevan asiaa ainakin 3 viikon edestä! Mahtava reissu, mutta on se ihana palata kotiinkin.. <3

Kuvia